Kirjan kansisuunnittelu: mikä saa tarttumaan kirjaan hyllyssä

Kirjakaupassa ostaja tekee ensimmäisen päätöksen noin kolmessa sekunnissa, verkossa vielä nopeammin. Siinä ajassa nimeä ei lueta loppuun eikä esittelytekstiä lainkaan — katsotaan kantta. Kansisuunnittelu ei siis ole kirjan koriste vaan sen ensimmäinen ja usein ainoa myyntiargumentti.

Tässä artikkelissa käydään läpi, millaiset ehdot kannen on täytettävä, mikä erottaa toimivan kannen kauniista kannesta ja mitkä virheet tekevät hyvästä kirjasta näkymättömän.

Kansi toimii yhtä aikaa kolmessa paikassa

Saman suunnittelun on toimittava kolmessa täysin erilaisessa tilanteessa — ja juuri tähän useimmat itse tehdyt kannet kaatuvat.

Hyllyssä, täydessä koossa. Noin metrin päästä, kymmenen muun kirjan vierestä. Tässä ratkaisevat kontrasti ja nimen luettavuus, eivät hienot yksityiskohdat.

Verkkokaupan pikkukuvana. Verkkokirjakaupoissa kansikuva on usein 150 pikseliä leveä. Viisirivinen nimi hennolla kirjasimella muuttuu siellä harmaaksi läiskäksi. Testi on yksinkertainen: pienennä kansi 150 pikselin levyiseksi ja katso, erottuuko nimi. Jos ei, kansi ei ole valmis.

Selässä. Kirjastossa ja kotihyllyssä näkyy vain selkä — pari senttiä leveyttä. Siihen mahtuu nimi ja kirjoittajan nimi, ei mitään muuta. Jos kirja on ohuempi kuin noin 8 mm, selkään ei mahdu mitään ja nimi jätetään pois.

Kansi on kolme pintaa, ei yksi

Painovalmis kansi on yksi leveä arkki: takakansi – selkä – etukansi, kaikki yhdessä tiedostossa leikkuuvaroineen.

Etukansi — nimi, kirjoittaja, kuva-aihe, tarvittaessa sarjan nimi tai alaotsikko.

Selkä — nimi, kirjoittaja, usein kustantajan logo. Selän leveys lasketaan sivumäärästä ja paperin paksuudesta; sitä ei voi arvata. Pyydä luku painotalolta ennen suunnittelua.

Takakansi — esittelyteksti (yleensä 60–120 sanaa), kirjoittajan lyhyt esittely ja kuva, ISBN-viivakoodi, usein hinta ja kustantajan logo. Viivakoodille on jätettävä valkoinen alue; värin päältä lukija ei välttämättä lue sitä.

Kantta ei voi viimeistellä ennen kuin taitto on valmis, koska vasta silloin sivumäärä on tiedossa. Tämä on pääsyy siihen, että kansi tehdään aina taiton jälkeen — katso myös vaiheittainen opas kirjan julkaisemiseen.

Typografia tekee eniten työtä

Useimmat mieleen jäävät kannet eivät ole erityisen kuvarikkaita. Niissä on vahva otsikkokirjasin ja rohkea sommittelu.

Nimen on oltava suuri. Itse tehtyjen kansien yleisin virhe on liian pieni nimi, joka on "kauniisti" keskitetty valokuvan päälle. Hyllyssä se katoaa.

Kirjasimia olkoon kaksi, ei viittä. Yksi nimelle, toinen oheistiedolle. Enemmän tarkoittaa lähes aina kaaosta.

Kirjasimen on sovittava lajityyppiin. Käsialakirjasin historiallisessa hakuteoksessa hämää lukijaa; ankara groteski runokokoelmassa samoin. Lukija lukee lajityypin kirjasimesta ennen kuin ehtii lukea nimen loppuun.

Kontrasti ennen koristetta. Vaalea teksti tummalla pinnalla tai tumma teksti vaalealla — ei harmaa teksti kirjavan valokuvan päällä. Jos nimen on oltava kuvan päällä, tarvitaan tummennus, yhtenäinen pinta tai varjo.

Valokuva, kuvitus vai pelkkä typografia

Kolme toimivaa lähestymistapaa.

Valokuva sopii tietokirjoihin, historiaan, muistelmiin ja kotiseutuaiheisiin. Vaatimus on ankara: kuvan on oltava painokelpoinen (300 dpi lopullisessa koossa) ja oikeuksiltaan selvä. Netistä löydetty kuva ei ole vapaasti käytettävissä, vaikka lähde mainittaisiin. Kuvapankkilisenssistä kannattaa tarkistaa, kattaako se painetun julkaisun ja kansikäytön — kaikki eivät kata.

Kuvitus antaa eniten erottuvuutta, koska samaa kuvaa ei ole kenelläkään muulla. Tilattu kuvitus on lisäkustannus, mutta kaunokirjallisuudessa ja lastenkirjoissa yleensä vaikuttavin valinta.

Pelkkä typografia — suuri nimi, vahva väri, minimaalinen grafiikka. Aliarvostettu lähestymistapa: toimii pikkukuvana erinomaisesti, ei riipu kuvaoikeuksista ja vaikuttaa usein nykyaikaisemmalta kuin keskinkertainen valokuva.

Heikompi valinta on yleinen kuvapankkikuva, jota on käytetty sadoilla muilla kansilla. Lukija ei ehkä tiedosta sitä, mutta kirja vaikuttaa kasvottomalta.

Lajityypin koodit — milloin niitä noudatetaan ja milloin rikotaan

Jokaisella lajityypillä on visuaalinen kieli, jonka lukija lukee sekunnissa. Dekkarit ovat tummia ja kontrastikkaita. Historiateokset käyttävät vakavia kirjasimia ja arkistokuvia. Lastenkirjat ovat värikkäitä ja pyöreitä. Käsikirjat ovat selkeitä ja rauhallisia.

Näitä koodeja kannattaa noudattaa, koska ne auttavat oikeaa lukijaa löytämään kirjan. Erottua kannattaa koodien sisällä, ei niiden ulkopuolella: sama tummuus mutta rohkeampi väriaksentti; sama arkistokuva mutta epätavallinen rajaus.

Poikkeus on kirja, joka on tarkoituskin ylittää lajityyppiraja — mutta sen on oltava tietoinen päätös, ei vahinko.

Takakannen teksti on myyntitekstiä

Esittelyteksti takakannessa luetaan toisena, heti kun kirja on otettu käteen. Sama teksti menee yleensä myös verkkokauppoihin ja kirjastojen luetteloihin, joissa se on ainoa teksti, jonka lukija näkee.

Toimiva takakansiteksti:

• alkaa konkreettisesti eikä yleisluontoisesti ("Eräänä aamuna maaliskuussa 1949…", ei "Tämä kirja kertoo kansan kohtalosta…");
• kertoo, kenelle kirja on ja mitä lukija saa;
• on lyhyt — 60–120 sanaa, kolme tai neljä kappaletta;
• ei paljasta loppua.

Samat periaatteet pätevät myyntiteksteihin verkossa; olemme kirjoittaneet siitä artikkelissa miten kirjoittaa tehokas myyntiteksti.

Yleisimmät virheet

1. Liian pieni nimi. Ei erotu kaukaa eikä pikkukuvana.
2. Liian monta elementtiä. Kuva, kuvio, kolme kirjasinta, kehys ja logo — silmä ei tiedä, minne katsoa.
3. Teksti kirjavan taustan päällä ilman tummennusta tai pintaa.
4. Selkä laskettiin väärin tai jätettiin tyhjäksi.
5. RGB-kuvat ja puuttuvat leikkuuvarat. Painotekniset vaatimukset ovat samat kuin sisuksessa — katso mitä painotalo odottaa tiedostoilta.
6. Kansi ja sisus puhuvat eri kieltä. Kannessa moderni groteski, sisällä vanhahtava antiikva — kirja vaikuttaa kootulta eikä suunnitellulta.
7. Kuvan oikeuksia ei tarkistettu. Kallein virhe, koska se paljastuu painamisen jälkeen.

Miten kantta testataan ennen painoa

Neljä nopeaa tarkistusta, jotka eivät maksa mitään:

1. Pikkukuvatesti. Pienennä 150 pikselin levyiseksi. Erottuuko nimi?
2. Kolmen metrin testi. Tulosta A4:lle ja katso huoneen toiselta puolelta. Mikä näkyy ensimmäisenä?
3. Hyllytesti. Aseta kansi kymmenen kilpailevan kannen viereen. Katoaako se vai erottuuko?
4. Vieraan silmän testi. Näytä jollekulle, joka ei tunne sisältöä, ja kysy, mistä kirja kertoo ja kenelle se on. Jos vastaus on väärä, kansi ei toimi.

Yhteenveto

Hyvä kansi ei ole se, josta kirjoittaja pitää eniten, vaan se, joka löytää lukijan — hyllystä, näytöltä ja kirjaston hyllynselästä. Suurin osa siitä työstä tehdään typografiassa ja kontrastissa, ei kuvan valinnassa.

Suunnittelemme kannet taiton yhteydessä, koska kannen ja sisuksen on puhuttava samaa kieltä — taitto alkaen 690 euroa, kansisuunnittelun kanssa alkaen 990 euroa (katso hinnasto). Jos käsikirjoitus on valmis, katso kirjojen taiton sivulta, mitä työ sisältää, tai kirjoita yhteystietosivulta.