Kirjan painaminen: mitä painotalo odottaa tiedostoilta

Suurin osa kirjan painamisen ongelmista ei synny painotalossa vaan tiedostoissa, jotka sinne lähetettiin. Kirjasin korvautui jollain muulla, kuvat tulivat sumeina, kansi leikattiin väärästä kohdasta tai selkä jäi kaksi millimetriä liian kapeaksi. Jokainen tällainen virhe huomataan yleensä silloin, kun painos on jo pakattu.

Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä painovalmis tiedosto sisältää, mitä painotalon vaatimusten termit tarkoittavat ja mitkä virheet tulevat kalleimmiksi.

Painovalmis PDF — mitä se tarkoittaa

Painotalot odottavat nykyään lähes aina PDF:ää, usein standardissa PDF/X-1a tai PDF/X-4. Kyse ei ole tavallisesta "tulosta PDF:ksi" -toiminnosta vaan standardista, joka takaa, että tiedostossa on kaikki tarpeellinen eikä mitään vaarallista.

Painovalmiissa PDF:ssä on:

• kaikki kirjasimet upotettuina tiedostoon, ei viittauksina;
• oikea väriavaruus — sisus yleensä yksivärinen (musta) tai CMYK, ei koskaan RGB;
• leikkuuvarat ja leikkuumerkit;
• kuvat painokelpoisella resoluutiolla;
• oikea sivujärjestys — yksittäisinä sivuina, ei aukeamina (ellei painotalo pyydä toisin).

Sisus ja kansi luovutetaan erillisinä tiedostoina. Kansi on yksi leveä arkki, joka sisältää yhtä aikaa takakannen, selän ja etukannen.

Leikkuuvara ja turva-alue

Leikkuuvara on värin tai kuvan jatke leikkuulinjan yli — yleensä 3 mm, joissakin painotaloissa 5 mm. Miksi: paperipino leikataan kerralla ja terä siirtyy aina millimetrin murto-osan. Ilman leikkuuvaraa sivun reunaan jää valkoinen raita.

Turva-alue on päinvastainen sääntö: tekstin ja tärkeiden elementtien on jäätävä vähintään 5 mm leikkuulinjasta sisäänpäin, sisäreunasta enemmänkin. Sidonta nielaisee osan sivusta — mitä paksumpi kirja, sitä enemmän.

Jos kuvan on ulotuttava sivun reunaan, se on suunniteltava leikkuuvaralla. Jos kuva päättyy ennen reunaa, varaa ei tarvita. Yleisin virhe on tehdä kuva täsmälleen sivun kokoiseksi — silloin kumpaakaan ei ole.

Väri: CMYK, RGB ja miksi näyttö valehtelee

Näyttö on valonlähde ja käyttää RGB:tä; paino on heijastava pinta ja käyttää CMYK:ta. CMYK:n väriavaruus on kapeampi, minkä vuoksi kirkkaat siniset, neonvihreät ja kylläiset oranssit tulevat painossa aina sameampina kuin näytöllä.

Käytännön säännöt:

• Sisuksen teksti olkoon 100 % musta (K), ei neljästä väristä koostettu musta. Nelivärimusta teksti tulee reunoiltaan sumeana, koska neljä painolevyä eivät ole koskaan täsmälleen kohdakkain.
• Suuret yhtenäiset mustat pinnat kannessa tarvitsevat päinvastoin vahvistusta (rikas musta), muuten ne näyttävät harmahtavilta.
• Pantone-väriä käytetään, kun brändi vaatii tarkan sävyn. Se on oma painolevynsä ja lisäkustannus.
• Jos kirja on mustavalkoinen, varmista, ettei yhdelläkään sivulla ole vahingossa väriä. Yksi ainoa RGB-kuva sisuksen keskellä voi muuttaa koko työn nelivärityöksi — ja moninkertaistaa hinnan.

Kuvien resoluutio

Painoa varten vaatimus on 300 dpi lopullisessa koossa. Se tarkoittaa: jos kuva menee kirjaan 100 mm leveänä, siinä on oltava noin 1 200 pikseliä leveyttä.

Näytölle tehty kuva on tyypillisesti 72–96 dpi, eikä sitä pelasteta suurentamalla — puuttuvaa tietoa ei ole mistä ottaa. Jos alkuperäisiä ei ole, ainoa ratkaisu on sijoittaa kuva pienempänä.

Valokuvat ja asiakirjat kannattaa skannata heti 400–600 dpi, etenkin jos alkuperäiset ovat pieniä tai niitä on tarkoitus suurentaa. Vanhojen valokuvien kohdalla skannaus on kertatyö, jota ei halua tehdä kahdesti.

Kaaviot, graafit ja logot kannattaa toimittaa vektorina (PDF, EPS, AI) — ne pysyvät terävinä missä tahansa koossa.

Paperi, sidonta ja selän leveys

Paperi. Sisukseen käytetään yleensä 70–100 g/m² offsetpaperia (tekstille, hieman kellertävä ja mukava lukea) tai päällystettyä paperia (kuville, sileämpi ja kontrastikkaampi). Kaunokirjallisuuteen valitaan lähes aina offsetpaperi, valokuvakirjaan päällystetty. Hyvin ohut paperi läpivalaisee tekstin.

Sidonta.

• Liimasidonta (pehmeä kansi) — yleisin ja edullisin, sopii noin 60 sivusta ylöspäin.
• Lankasidonta — arkit ommellaan yhteen. Kalliimpi, mutta kirja aukeaa kunnolla eikä hajoa. Perusteltu laajoissa ja pitkäikäisissä teoksissa, kuten hakuteoksissa.
• Nidonta (stiftaus) — vain ohuisiin julkaisuihin, noin 40–60 sivuun asti.
• Kova kansi — kalliimpi, mutta valinta kirjastoihin ja lahjakirjoihin.

Selän leveys lasketaan sivumäärästä ja paperin paksuudesta. Painotalo antaa kaavan tai laskee sen itse — pyydä luku ennen kannen suunnittelua. Jos sivumäärä muuttuu taiton aikana, muuttuu myös selkä.

Painoarkit. Kirja painetaan suurille arkeille, jotka taitetaan 8-, 16- tai 32-sivuisiksi arkeiksi. Siksi sivumäärä on aina 8:n tai 16:n monikerta. Jos käsikirjoituksesta tulee 203 sivua, taittaja joko tiivistää hieman tai lisää tyhjiä lehtiä. Hyvä taittaja huomioi tämän jo työn alussa.

Digipaino vai offset

Digipaino ei tarvitse painolevyjä, joten se on pienissä määrissä edullisempi ja nopeampi. Järkevä noin 200–300 kappaleeseen asti. Sopii myös lisäpainoksiin.

Offset vaatii levyjen valmistuksen, mutta sen jälkeen jokainen kappale on halpa. Kannattavaksi se muuttuu noin 300–500 kappaleesta ja antaa tasaisemman värin sekä paremman laadun suurilla pinnoilla.

Käytännön vinkki: pyydä painotalolta tarjous heti kolmelle painosmäärälle (esimerkiksi 100, 300 ja 500). Kappalekohtainen ero on yleensä yllättävän suuri ja tekee päätöksen puolestasi.

Vedoskappale — ainoa vaihe, jota ei saa jättää väliin

Ennen painoksen tilaamista pyydä painotalolta koekappale tai vähintään digitaalinen vedos. Paperilta silmä huomaa asioita, joita näytöltä ei näe:

• onko kirjasinkoko oikeasti luettava;
• ovatko kuvat liian tummia (paino menee aina näyttöä tummemmaksi);
• riittääkö sisämarginaali vai katoaako teksti sidontaan;
• onko selkä oikeassa kohdassa;
• tulivatko läpinäkyvyydet ja varjot odotetusti.

Koekappale maksaa kymmeniä euroja. Uudelleen painettu painos maksaa tuhansia.

Kalleimmat virheet

1. Leikkuuvara puuttuu — valkoinen raita sivun reunassa koko painoksessa.
2. Kuvat RGB:ssä tai 72 dpi — sumea painojälki tai yllättävä värityölasku.
3. Kirjasimia ei upotettu — painotalon koneella kirjasin korvautuu ja koko taitto siirtyy.
4. Selän leveys laskettiin väärällä paperilla — otsikko ei ole selässä keskellä.
5. Oikoluku tehtiin vain ennen taittoa — taitto synnyttää uusia virheitä, joita kukaan ei tarkistanut.
6. Sivumäärä ei ole painoarkin monikerta — painotalo lisää tyhjiä lehtiä sinne, minne et haluaisi.

Kaikki nämä ovat estettävissä — ja kaikki vain ennen painoa.

Yhteenveto

Painotalo ei korjaa tiedostoja — se painaa täsmälleen sen, mitä lähetettiin. Siksi painovalmistelu on taittajan työn vastuullisin osa: käytännössä se on tarkistuslista, joka on joka kerta sama ja jonka ohittaminen on joka kerta kallista.

Luovutamme valmiit painotiedostot, jotka vastaavat painotalon vaatimuksia, ja hoidamme tarvittaessa yhteydenpidon painotaloon. Jos käsikirjoitus on valmis, katso kirjojen taiton sivulta, mitä työ sisältää — tai lue ensin, miten kirja julkaistaan vaihe vaiheelta.